Iloinen Viljandi
Ajankohtaista seurassa
Seuran esittely
Vyryn juttuarkisto
Vyryn kuvagalleria
Viestiä Vyrylle
Viljandin ystävät ry
perinteen rytmissä...
Viljandin historia
Taitelija Kai Mägedi
Taiteilijaklubin vierailu 2005
Juttu Sakalassa 2004
Kevätretki 2004
Kyykkäpeli 2003
Taitelija Kai Mägedi

Elän pienessä paikassa, mutta pidän maalaamisesta

Jana Šteinberga kävi haastattelemassa Kai Mägediä Viljandissa Ennen Martin markkinoita. 

Viimeisessä Sirp­lehdessä 1 Katrin Kivimaa väittää, "Taiteilija­identiteetti on länsikulttuurissa
määritelty "toisenlaisen" kategorian kautta, olkoon se siis ylitunteellinen henkilö,
yhteiskunnallisten normien rikkoja tai luoja, joka liikkuu älykkyyden  ja hulluuden rajoilla."
Voitko kommentoida tätä?


Kyllä. Uskon että näin se onkin. Itse olen etsijä ja en haluaisikaan olla mitään muuta. Edellinen sopii
minuun.

Uskotko, että tai teilijat kuuluvat omaan luokkaansa?

Minä en tekisi sellaista luokittelua. Kuitenkin taiteilija on erilainen kuin ihminen, joka ei maalaa tai
piirrä. Maalaaminen on itsekeskeistä; ei minkään tai kenenkään vuoksi vain itselleen. Kun maalaan, en
ajattele mitä toiset ajattelevat tai, että teen toiselle tai että tekisin koetta. Maalaaminen on sisäinen
monologi.

Sinä maalaat enimmäkseen akvarelleja, silloin tällöin myös öljymaalauksia. Mikä kiehtoo sinua akvarelleissa?

Akvarelli on minusta paljon mielenkiintoisempi kuin öljy. Öljymaalauksessa on paljon vähemmän
mahdollisuuksia. Akvarellista tulee joka kerta uusi maalaus. Tulokseen vaikuttaa osittain sattuma ja se
voi yllättää myös minut. Akvarellia ei pysty korjaamaan. Öljymaalausta voit maalata niin kauan, että se
on tarkalleen haluamasi. Akvarelli sitä vastoin tulee maalata nopeasti ja kokonaisuudessaan.

Taide jaetaan aina aikakausiin. Millaiset ovat sinun kautesi?

Minulla vaihtelee kaksi kautta: kun maalaan ja en maalaa. Joskus maalaan täysin visuaalisia kuvia.
Minua kiehtovat tunnelmat, valot ja värit. En maalaa myöskään luontoa aina realistisesti, vaan oman
näkemykseni mukaan ja omia värejä käyttäen. Joskus taas teen täysin realistisia kuvia.
Tällä hetkellä olen maalannut vuoden. Se on hyvin pitkä kausi. Aikaisemmin maalasin eniten
juuri syksyisin. Nykyisin asia ei enää ole niin. Tuntuu, että aikakauteni alkavat kadota. En voi
kuitenkaan sanoa, kuinka kauaa sitä vielä kestää.

Otat aiheesi usein Viljandista. Kuinka suuri vaikutus Viljandilla on sinuun ja maalauksiisi?

Viihdyn pienessä kaupungissa. Toki olen pohtinut muuttamista, mutta tänne minut sitoo rauha.
Viljandin luonto vaikuttaa minuun hyvin paljon. Täällä on mahdollisuus mennä pois talojen keskeltä,
on tilaa kävellä ja eikä ole paljon ihmisiä. Minä en välttele ihmisiä, mutta ajoittain täytyy olla yksin.

Kuinka Viljandi­keskeisiä ova t maalauksesi? Olisivatko ne muualla asuessasi samanlaisia?

Erilaisuus on varmasti katsojan silmissä. Muualla on luonto erilainen. Toisessa kaupungissa on asiat
toisella tavalla. Maalauksissani on lähtökohtana olinpaikkani. Minuun vaikuttavat paikka, musiikki,
ihmiset ja tunnelma.

Pidän matkustamisesta. Muualla joudut jättämään totutun taaksesi. Se muuttaa minua ja pidän
siitä. Se on uuden etsimistä. Kun vieraat paikat ja ihmiset ovat inspiroineet minua ja minä pystyn
ilmaisemaan sen töissäni, olenkin löytänyt jotain uutta.

Usein olet maininnut olevasi vain harrastelijataiteilija? Onko mielestäsi olemassa ammattimaista taidetta?

Koulutusta tarvitaan. Tarvitaan teknisiä taitoja ja enkä kiellä koulutuksen tarpeellisuutta millään alalla.
Samalla tykkään ja haluan muuttua. En halua maalata tietyn mallin mukaan. Minä pystyn löytämään
uusia tyylejä ja värejä. En ole varma haluaisinko olla valmis taiteilija, jolla on tietty käsiala. Sillä se
olisi kuin maalaisi koko ajan yhtä taideteosta. Ehkä tämä johtuu siitä, että olen harrastaja. Minä en
halua lentää korkealla. Pidän siitä, että saan edetä pikku hiljaa omaa polkua pitkin. Minulle se
tarkoittaisi seisahtumista, kun en enää muutu.

Tuleeko ammattimaisuus mielestäsi koulutuksesta?

En osaa sanoa. Aiemminkin on ollut suuria taiteilijoita, jotka eivät ole olleet koulutettuja. Pystyn
erottamaan, mikä maalaus on hyvä ja mikä huono. Mutta varmoja kriteerejä on vaikea löytää.

Oppiiko ihminen elämänsä loppuun saakka?

Varmasti oppii ja hän ei varmasti opi kaikkea yhden elämän aikana. Kuinka paljon ehtisikään tehdä,
kuinka paljon ehtisikään kokeilla, kun olisi monta elämää! Oppiminen onkin etsimistä. En ole vielä
saanut sanoa mitä halua. Koko ajan on tunne, että minulla on jotakin sanottavaa joko itselleni tai
muille. Ehkä elämäni jääkin kesken.

Miltä sinusta tuntuu, kun aloitat uuden maalauksen?

Kun löydän uuden, vanha ei enää merkitse. Vanhoja kuvia ei enää ole. Joka kuva on uusi hetki kuten
päivätkin. Me muistamme, että on parempia ja on huonompia päiviä. Mutta kun tulee uusi päivä se ei
enää merkitse. Etsitään seuraavaa. Ja olisi hyvä, jos se olisi hyvä päivä.

Jana Šteinberga
11.11.2003

Iloinen ViljandiAjankohtaista seurassaSeuran esittelyVyryn juttuarkistoVyryn kuvagalleriaViestiä Vyrylle